Kosteusmittausmenetelmiä on useita ja ne jaetaan karkeasti rakenteita rikkomattomiin ja rikkoviin, sekä tarkkoihin ja suuntaa-antaviin mittausmenetelmiin.
Pintakosteudenosoittimella kartoitetaan laajat alueet systemaattisesti, nopeasti ja rakenteita rikkomatta. Laite mittaa rakennusmateriaalin sähkönjohtavuutta ja näyttää selkeästi kosteammat alueet löytyvät. Tämä menetelmä on suuntaa antava eikä kerro varsinaista kosteuspitoisuutta. Myös lämpökameralla voidaan nähdä kosteusvaurioita tietyissä olosuhteissa.
Betonin tarkkoja mittausmenetelmiä ovat porareikämittaus ja näytepalamittaus. Menetelmät mittaavat betonin huokosilman suhteellista kosteutta (RH). Porareikämittauskessa betoniin porataan 16mm reikä halutulle tarkastelusyvyydelle. Reikä puhdistetaan, putkitetaan ja tiivistetään hyvin.
Aikaisintaan kolmen vuorokauden päästä kosteus tullaan mittaamaan reikään laitettavalla anturilla. Näytepalamittauksessa otetaan betoninäyte koeputkeen, anturi asennetaan koeputken sisään, putki tiivistetään ja otetaan mukaan toimistolle ja tulos saadaan luettua vuorokauden sisällä. Näytepalamittaus on tarkin menetelmä, mutta vaatii noin 100mm reiän mistä näytepalat piikataan mukaan.
Pystymme tarjoamaan lattialämmityksen paikannuksen lämpökameralla, jolloin kosteusmittaukseen liittyvä poraus ei riko toimivaa kaapelia.
Lattiapäällysteiden alta voidaan mitata kosteus viiltomittauksena. Samalla nähdään esimerkiksi mattoliiman kunto ja voidaan tehdä siitä myös aistinvaraisia havaintoja.
Puusta mitataan kosteus piikkimittauksella. Menetelmä on tarkka ja ilmoittaa puun painoprosenttikosteuden.
Ulko- ja sisäilman lämpötila, suhteellinen kosteus ja absoluuttinen kosteus mitataan aina, jotta tiedetään mihin suuntaan kosteus rakenteessa siirtyy.